heipä hei ja hellät tunteet!

Oon niiin monesti aloittanu blogin kirjoittamista mutta aina se vaan jää. Nytpäs aionkin pitää tän yllä ainakin seuraavan viikon :D

Työskentelen hoitotätinä ja lapset tuokin elämääni paljon väriä ja onnellisuutta. Niiin pitkään olen toivonut jo omaa lasta ja blogini tuleekin sisältämään varmasti paljon tekstiä niin lapsettomuudesta kuin mahdollisen sijaisperheeksi ryhtymisestäkin. Tai siitä miten yhä edelleen haluan vaan sitä omaa bioloogista lasta. Niin monta pettymystä jo takanapäin että ei sitä enää oikein jaksa edes toivoa saatika uskalla toivoa. Aina se täti punainen sieltä vaan tulee tai jos ei tuu, tapahtuu myöhemmin jotain tosi ikävää ja surullista Olenkin monesti miettiny, että mikä sen tarkotus on ettei olla lasta saatu. Minä tai siis me molemmat sitä niiin kovasti ollaan toivottu. Me rakastettais häntä niin kovasti. Hänen eteensä me kaikkemme antaisimme. Joskus jopa tulee ikäviä vihan tuntemuksia kun saan kuulla jonkun tuttavan saaneen vauvan. Toisaalta olen katkera sitä että nuo huumeenkäyttäjät ja alkoholistit saa lapsia, mutta me emme. se on niin vaikea aihe käsitellä. enkä sitä nyt aio tässä vaiheessa enempää edes avata.

Onnea tuovat siis kuitenkin nuo minun työni mukana tulleet hoitolapset. Rakastan heitä kaikkia. Perjantainakin tuli niin vesi silmiin ku yks tyttö herättyään sanoi: ,näin unta,mis sääki olit. ja siin unessakin sää olit ihan kiva :D voi noita höppäniä.

Viikonloppu oli muutes taas aika vilkas. Harmittaa nii vietävästi ku en tuon kullannupun kans nii kauheesti kerinny olee kaksin.
Perjantaina oli yhden ystävämme synttärit. Vietimme niitä mökillämme. Juotiin, syötiin ja laulettiin karaokea. ei mitään ihmeellistä. Lauantaina sitten tää ystävämme jäi meille vielä kun tulimme mökiltä. pitihän se arvata. alkoholisti mikä alkoholisti, aina se perkeleen korkki pitää jäädä auki ja sit notkutaan toisten nurkisssa. no mutta siis mieheni ja minä sitten ajeltiin hänen kanssaan paikasta A paikkaan B. koko päivä ja yökin vielä. Noo sunnuntainakin se notku tossa iltaan asti joten se siitä vlopusta. No mutta jos sit ens vloppuna kerkiäis tuon murusen kans olemaa? ainakin toivon niin. Sitä jotenkin aina nii kaipaa vlopuksi sitä että saa ottaa viltin päälle ja käpertyä toisen kainaloon ja olla vaan.
Mutta joo, kirjoittelen vaikka huomenna taas lisää. Lapset nukkuu joten on aika mennä keittämään kahvit ;) palaillaan piakkoin taas näytön äärelle!

Loppun vielä ohje tulevasta välipalastamme:

Marjahyve talon tapaan Ainekset 2 dl mustikoita 2 dl vadelmia ¾ dl Dansukker Taloussokeria 50 g voita tai margariinia 1 dl neljän viljan hiutaleita 1 dl Dansukker Fariinisokeria 1 tl Dansukker Vaniljasokeria 2 kananmunan valkuaista 2 rkl Dansukker Tomusokeria

1. Laita marjat uunivuoan pohjalle. Ripottele sokeri niiden päälle. 2. Sulata rasva ja sekoita joukkoon hiutaleet sekä sokerit. Levitä seos marjojen pinnalle. 3. Paista 225 asteessa uunin keskitasossa noin 15 minuuttia. 4. Vatkaa valkuaiset ja tomusokeri vaahdoksi. Levitä hiutaleseoksen pinnalle. Paista uunissa, kunnes pinta on vaalean ruskea.

ja päälle vähän kinuskikastiketta. NAMS!


-mondeo

ps, otin kaikki kuvat netistä :)