runoja talvesta ja ystävistä ;)

Kiire,kiire aina vaan,
meitä viepi mukanaan.
Yksi juttu sentään muista,
ystäviäs älä luotas suista.
Maailma jos murjoo kovin,
ystävän kanssa vietät tovin.
Silloin taakka helpoksi käy,
eikä mustat pilvet taivaalla näy.
Ystäviä kaikki jos olisimme,
hyvin toimeen tulisimme.
Maailmassa ystäviä tuskin koskaan liikaa on,
jos omistat yhden, on elos hyvä ja puutteeton.

Mitä sinulle toivon? En sitä, että olisit
kaunein puu tämän maan päällä.
En sitä että aina, vuodesta vuoteen kaikilla oksillasi loistaisi kukkia. Vaan että joskus johonkin oksaan puhkeaisi kukka, että joskus syntyisi jotakin kaunista, että rakkauden sana joskus tavoittaisi jonkun sydämen, sitä sinulle toivon.



Kerronpa sinulle tarinan tään
joka kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää
oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut, ilot ja huolet
mutta -ei hätää- ystävä kantoi puolet.

Mutta kohtalo puuttui peliin
ja pienen paholaisen talutti esiin.
Putos ruukku ja meni rikki
sitä ystävät kumpikin itki.

Oli ruukku vuosia hajalla
kulki ystävät eri suunnalla.
Mietti kumpikin omalla tahollaan
voisko ruukkua ryhtyä korjaamaan.

Ihan pienin askelin etenivät
ja ruukun luokse ehtivät.
Sen yhdessä ehjäksi korjasivat
ja matkaa riemulla jatkoivat.


 Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.
Tommy Tabermann



Ystävä rakas, kuulepas tätä
yksin älä ystävää kulkemaan jätä.
Toisiamme tukien matkakin taittuu
tavatessa sitten murheetkin haihtuu.
Itkut ja naurut kera kaverin armaan
saa aurinkoiseksi päivänkin harmaan.
Ystävyys meidän ei liene kaupan
se antaa kummankin mielelle rauhan.
Tämän runon rustasin Sinulle
sillä olethan ystävä minulle.
Pepe Bergroth

Talventaikaa, talv on  mahtavaa taikaa.
Tuulee, luntakin sataa.
Aurinkoista, ilma joskus on, vakaa.
Päälle vaan tilanteen mukaan.
Lenkillä käy,
tuttuja lenkilläsi tapaa.
Jutellakin voi,
talvi riemuakin toi.
Reippaasti vaan lenkille,
sitten saunan penkille.

Talvella hiiriä paleltaa,
ei oo turkkisuojaa hällä,
on vaan taivasalla.
Tai piilossa, lämpimässä, maan alla.
Kellarissa.

Talvisia tarinoita, riittäähän nyt noita.
Aurinkokin se taivaalla pilkistää.
Kalamiesi verkkojaan kokee,
ja mielessään hän hokee:
”Voih, tulis  viidenkilon hauki,
ja silläkin ois suu auki.”
Hiihtäjä ladull pinkaisee,
ohihiihtäjä hän kirkaisee.
Varikset, harakat, talitintit ne lentää,
kiiltää toi hangenpinta.
Mutt nyt tää runoni loppu,
tulipa lenkille hoppu.

Näihin sanoihin ja tekoihin, käperryn sohvalle kutomaan ja odottelemaan että piskuset herää.

-mondeo