Ahdistus

Heips hyvät lukijat ja anteeksi taas pitkä kirjoitus väli. Oon tän viikon lomalla ja päivä ei oo alkanu kovin hyvin.ensin näin kamalaa painajaista, jossa mieheni joutui kamalan väkivallan uhriksi. Herään vähän yli puol kuus aamulla ihan paniikissa. Luojan kiitos se oli vaan unta ja muru nukkui rinnalla. Miten jotku painajaiset onkaan niin todellisia. Sit nousin ylös ja ku muru lähti töihin jäin odottelee nuohoojaa. Hän oliki varsin fiksu vanhempi herras mies.juteltiin niitä näitä ja lopuksi vielä juotiin kahvit. Elämä tuntui jotenki kivalta. Sit soitti murunen ja päivä tuntui entistä kivemmalta. Kunnes avoin ton vitun naamakirjan miten voi ahdistaa näin paljon muiden ultrakuvat.ihmiset jotka ei todellakaa ole valmiita äideiksi. Se lapsi on vaa näyttökappale ja ylpeilyn aihe. Vähän niinku lelu. Miksi oi miksi tälläsille ihmisille suodaan lapsi. Oon katkera. Vaikka ei sais olla. Pitäis osata vaa olla onnellinen. Vaikka ei niistä ihmisistä nii välittäiskää. Ja ystävä rakas kun luet tätä.  en tarkoita sua tällä tekstillä. Oon aidosti onnellinen ku te saatte vauvan ♥ joskus vaan ahdistaa niin että ei henkeä saa. Menin ja katoin sit yhden ohjelmankin missä tuleva äiti oli niiiiiiiin pinnallinen. Miten joku voi olla edes niin pinnallinen. Se nainen oli suorastaan mätä sisältä ja ulkoa. Anteeksi jos loukkaan tekstilläni jotakuta. Nyt vaan vituttaa ja ahdistaa. Onneks o loma!!!!! Hyvää alkavaa viikkoa vaan kaikil ♥ -mondeo